Välillä elämässä tulee hetkiä, kun on hyvä jättää vanhat ihmissuhteet taakseen ja keskittyä täydellä fokuksella tulevaan elämään.
Tein eilen ison päätöksen, joka johtaa siihen, että jätän taakseni ihmisiä, jotka eivät enää kuulu elämääni. Nämä ihmiset ovat yhtä arvokkaita, kuin kuka tahansa muukin ja ansaitsevat parhaan mahdollisen elämän.
Elämä on liian lyhyt siihen, että käyttäisi aikaansa myrkyllisiin ja saastuttaviin ihmissuhteisiin.
Mistä päätökseni syntyi?
Olin kaksi viikkoa sitten todella kovassa kuumeessa ja tajusin, että olin viimeisen puolen vuoden ajan pitänyt päässäni maskia. Maskia, jolla on todella iso ego ja joka nuoleskelee ja pyrkii vaikuttamaan muihin ihmisiin. Tällä maskilla on heikko itsekunnioitus ja tämä maski pelkäsi epäonnistumista ja ennen kaikkea erilaisia konflikteja.
Tajusin tämän ja ymmärsin siinä samassa hetkessä, että perkeles… Minullahan on ihmisiä ympärilläni, joiden takia olen tätä maskia pitänyt. Jostain syystä en uskaltanut olla täysin oma itseni, koska huomasin heidän seurassaan saavani paljon arvostelua.
Tällaisten ihmisten ympärillä ilmapiiri on hyvin mielenkiintoinen. He yleensä syyttelevät muita ongelmistaan ja siirtävät AINA fokuksensa joko itseensä TAI johonkin täysin turhanpäiväiseen asiaan.
Ilmapiirissä on paljon:
– sääntöjä
– riittämättömyyttä
– ylimielisyyttä
– häpeää toista kohtaan
– kritiikin ja arvostelun pelkoa
– raivoa ja vihaa
– surua
– ahdistusta
– kuolemanpelkoa
– seuraamista ja valvomista
– manipulointia ja kontrollointia
Nämä tunteet ja fiilikset, joita ihminen tuntee, eivät minun mielestäni ole jatkuvalla syötöllä terveen ihmisen elinympäristöä.
Eikä siinäkään mitään haittaa ole, jos tuntee näitä tunteita. Tunteet kuuluvat elämään ja on mahtava tuntea tällaisia tunteita.
Alustan hiukan vielä päätöstäni…
Kaksi vuotta sitten aloin tuntea todella vahvasti toisten ihmisten tunteita ja tuntemuksia pitkän henkisen matkan päätteeksi. Tunsin sellaisiakin tunteita, joita en olisi halunnut tuntevani. Olin aivan sekaisin.
En oikein tajunnut, mistäs ”peräkammarista” tämäkin perkeleen tunne nyt tähän hetkeen tupsahti. En osannut eritellä, oliko tunne oma ”trauma ja kokemus” vai oliko kyseessä vain kauniin kommunikoinnin tuottamus.
Pikkuhiljaa aloin ymmärtää, että tuntemani tunteet eivät ole omiani vaan henkilön, jonka kanssa vietän aikaani.
Emootiot ovat tunteita, jotka joku toinen henkilö tuntee. Ainut tehtävä on erottaa, onko tunne oma vai onko tuntema tunne emootio. Jokainen ihminen tuntee emootioita ja riippuu täysin rohkeudesta ja kehon ”puhtaudesta”, kuinka hyvin tunteet ottaa vastaan ja kohtaa.
Anyways… Kun on äärettömän herkkä tuntemaan erilaisia tunteita, myrkyllisten ihmisten kanssa oleminen ei ole kovinkaan helppoa. Välillä elämässä tulee ihmisiä vastaan, jolla on vaan ihan helvetin paha olla sisällään.
Autan asiakkaitani tunteiden kanssa
Johdatan asiakkaat tunteiden lävitse turvallisesti, jonka jälkeen tunne vapautuu ja tunne siinä hetkessä häviää. Tästä on se hyöty, että silloin kun tunnetila vapautuu, ihminen voi oppia paremmin uutta, koska on vastaanottavaisempi.
Haluan auttaa ja viedä ihmiset seuraavalle tasolle elämässään ja haluan luoda heille mahtavia läpimurtoja.
Mutta… Päätös, joka johtaa siihen, että jätän taakseni ihmisiä, jotka eivät enää kuulu elämääni ovat ihmisiä, jotka eivät halua oppia uutta. He ovat ihmisiä, jotka syyttelevät muita, eivätkä halua ottaa vastuuta omasta elämästään. He tietävät jo kaikesta kaiken etukäteen.
Jos he sattuvat kysymään vahingossa sinulta jotain ja vastaat rehellisesti ja avoimesti, he eivät kuuntele ja parhaassa tapauksessa arvostelevat sanomaasi. Pyörittelevät silmiään.
Tällaiset ihmiset pitävät itseään sinua parempana ja liimailevat kiiltokuvia jääkaapin oveen sekä sosiaaliseen mediaan. He ovat ihmisiä, jotka haluavat pitää parhaalla mahdollisella tavalla kulissit kunnossa. He pelkäävät paljastumistaan.
Kun vietät tällaisen ihmisen kanssa aikaa, tietäisit, miten häntä pystyisi auttaa, mutta hän ei ole valmis kohtaamaan asioita silmästä silmään. Hän on mielensä, vanhojen ajatuksiensa ja sääntöjensä vanki.
Harmi.
Uskon, että jokainen meistä pystyy itse vaikuttaa siihen, kenen kanssa viettää aikaansa. Uskon myös siihen, että myrkylliset ihmissuhteet voi aina korjata.
(Se vaan voi olla koko elämän mittainen projekti.)
Kysymys kuuluukin:
”Haluanko käyttää kaiken energiani siihen, että pelastan muutaman ihmisen,
vai haluanko käyttää energiani siihen, että palvelen satoja ihmisiä, jotka haluavat mennä elämässään eteenpäin?
Haluanko käyttää energiani ennemmin ihmisiin, jotka haluavat oppia uutta?”
He ovat valmiita kohtamaan itsensä ja elämänsä ja ovat valmiita tekemään muutoksen, jos elämä sellaista vaatii.
Päätös tällä kertaa oli se, että saan paljon enemmän hyvää aikaan, kun keskityn ihmisiin, jotka ovat valmiita menemään elämässään eteenpäin. Toki jos huomaan, että muutosta tapahtuu, olen valmis antamaan uuden mahdollisuuden. Kuulostan aika itsekkäältä, mutta mietipäs hetki…
Jos sinä et elä omaa elämääsi, kuka sen elää? Kuka sen elää, jos et sinä? Naapuriko?
Voi jumalauta, jos et ole jo tajunnut, että me eletään täällä vain kerran, niin nyt ihan oikeasti herätys. Ainakin minua motivoi ajatus:
”Me jokainen kuollaan joskus”.
Mitä elämää se olisi, jos ei eläisi niiden asioiden puolesta, joita itse arvostaa? Viettäisi ihmisten kanssa aikaa, joiden kanssa on kivaa ja viihtyy?
Otan lähipiiriini vain samanhenkisiä ihmisiä, ihmisiä joiden seurassa voin olla ilman jatkuvaa tunneryöpytystä.
Rakastan sitä, että ilmapiiri on rakastava ja hyväksyvä.
Rakastan sitä, että sinut ja minut hyväksytään juuri sellaisena kuin olemme. Kaikkine virheineen, ilman arvostelua.
Rakastan sitä, että saa mokata ja epäonnistua turvallisesti – ilman syytöksiä, kontrollointia tai häpeää.
Rakastan sitä, että tsempataan elämässä eteenpäin.
Rakastan sitä, että omia ajatuksiani haastetaan ystäväni puolesta.
Rakastan sitä, että kasvetaan jokainen hetki yhdessä paremmaksi versioksi itsestään.
Rakastan sitä, että saa hengittää syvään ja rentouttaa kehon, ilman varpaillaan oloa.
Siksi tein päätökseni, rakastaakseni.
Haluan motivoida sinuakin muutokseen. Vaikka välillä tuntuu pahalta jättää asioita taakseen ja siirtyä seuraavaan lukuun, voin kertoa, että tällä hetkellä fiilis on kuin voittajalla.
Olen kaikki nämä vuodet kantanut mukanani isoa Siljalineä ja nyt vihdoinkin saan päästää irti ja kulkea eteenpäin.
Olen raakana tässä ja nyt. Kiitos kun luit.
