Ihmisen suurin heikkous on pelot

Pelot ohjaavat ihmisen suuntaa ja tekemistä valtavassa määrin:

– Pelätään ostaa valmennusta, koska pelätään, että menetetään rahat
– Pelätään tehdä muutosta elämään, koska pelätään uutta
– Pelätään uusia vaihtoehtoja ja ollaan sen takia todella skeptisiä ja nihkeitä asian suhteen, koska pelätään, että ollaankin väärässä ja siitähän seuraa ihan helvetinmoinen riittämättömyys
– Pelätään, että jäädään jostain asiasta kiinni, joka nostaa pelon kiinnijäämisestä
– Pelätään sitä, että joku huutaa raivoaa ja tätä kutsutaan kritiikinpeloksi
– Pelätään uusia ihmisiä, koska ajatellaan, että “mitähän tämäkin minusta ajattelee”
– Pelätään erilaisia tilanteita, koska pelätään tulevaisuutta

Vitun pelko sanon minä.

21-vuotiaaksi asti

olin kaiken maailman jonninjoutavien pelkojen vietävänä. Pelkäsin epäonnistumista enemmän, kuin kukaan muu. Pelkäsin uusia kohtaamisia enemmän, kuin kukaan muu, koska pelkäsin, että minua arvostellaan ja kohdellaan kriittisesti. Silloin pelkäsin myös menestyväni, koska siitäkin saattoi tulla jotain sanomista ja se vaan pelotti. Ei jumalauta.

Yksi pahimpia pelkojani oli sairastumisenpelko. Minulla oli aikaisemmin nuoruudessani todella paha cysta akne ja häpeilin itseäni sen takia todella paljon.

Tykkäsin siirtää oman pahan olon syrjään sillä, että treenasin todella kovaa (lähes joka kerta oksennukseen). Toinen toimiva vaihtoehto oli alkoholi ja se sitten veikin elämäni vuoden ajaksi mukanaan pohjalle.

Häpeä, pelko elämästä, kritiikistä, köyhyydestä (lisättynä alkoholiin) on ihan helvetin huono yhdistelmä.

21-vuotiaana olin päässyt sairaudesta, alkoholista ja sairaasta treenaamisesta suht hyvin jaloilleni. Kasvoissani oli enää muutamia arpia, jotka ajan myötä varmasti tasoittuisivat.

Kuitenkin 21-vuotiaana minulle tuli tälläinen cysta acne patti korvanlehteen. Kävin siinä samassa hetkessä mielessäni kaikki mahdolliset ja kaikista pahimmat skenaariot läpi ja sen, että psyykeeni ei enää kestäisi toista pohjalla käymistä.

Tiesin, mitä siellä oli. Siellä oli pimeää, ei toivoa tai rakkautta, vaan pelkkää selviytymistä. Pelkäsin sairastumista ihan vitusti. Siis aivan vitusti.

En hyväksynyt tilannetta millään tasolla, vaan halusin ohittaa kaiken sen paskan ja kääriytyä sikiöasentoon ja vetää viltin korviini.

Minulla kesti aikaa pyöriä pimeässä huoneessa itsesäälissä ja ruoskimassa itseäni

Hyvä juttu tässä on se, että näin kävi, koska samalla, kun olin virittelemässä suurempaa ja satuttavampaa ruoskaa itselleni tajusin, että kaikki pelot, joita minulla on ja mihin käytän jatkuvasti energiaani, vahvistuvat.

Ai jumaliste, että suutuin itselleni… Olin viimeiset neljä vuotta pyörinyt pelon ja ahdistuksen sekä erilaisten tunteiden vallassa ja tuntui siltä, että ulospääsyä ei olisi.

Kyseessä on ihan normaali ilmiö. Muistan kun ajattelin kovaan ääneen:

Tottakai ne kukat kasvavat paremmin ja vahvemmiksi, jos niitä kastelee!!!”

Pelot voivat vahvistua niin paljon, että jossain vaiheessa ne ottavat vallan täysin omasta elämästä, niin kuin minun kohdallani oli monta kertaa käynyt.

Siinä sitten mietin tätä ”ahaa-elämystäni” sängyn reunalla ja tein todella pienen päätöksen. Se pieni päätös oli, että:

“Kai tässä elämässä ihan hyviäkin asioita voi olla”.

Olin kuullut kiitollisuusharjoituksesta

suoramyyntiseminaareilla ja siitä, miten ne vaikuttavat omiin ajatuksiin ja siihen, miten suhtautuu elämässä asioihin.

Päätin testata. Laitoin alkuun tavoitteeksi kirjoittaa kiitollisuuspäiväkirjaa 90 päivää.

Kirjoitin joka ikinen aamu kymmenen asiaa, joista olin kiitollinen. Joka vitun aamu. En lipsunut kertaakaan kahden vuoden aikana. Minulla on nykypäivänä aika paksut vihot kotona täynnä kiitollisuutta.

Ensimmäisten viikkojen aikana harjoitus tuntui olevan ihan yhtä tyhjän kanssa. En saanut siitä mitään irti ja se tuntui häiritsevän koko elämääni ja aamuani, mutta minulla oli tavoite ja unelma:

”Jonain päivänä pystyn tekemään asioita peloistani huolimatta.”

Ihmisellä on aina pelkoja, mutta miten ihminen suhtautuu pelkoihinsa, on se juttu.

Jos toistaa itselleen jatkuvasti erilaisia pelkoja “minä pelkään tätä ja tuota“, mitäpä siitä sitten tulee? No siitä tulee lisää niitä vitun pelkoja.

Jos fokuksen vie asioihin mistä on kiitollinen ja mitkä asiat ovat hyvin omassa elämässä, pelolle ei jää enää valtaa

Ja se toiminta pelosta huolimatta ei ole helppoa edelleenkään, mutta kaikki asiat jotka pelottavat, ovat asioita, joita meidän pitää tehdä ja kohdata.

En halua luoda sinulle tästä mitään ”supermiestarinaa” tai luoda mielikuvaa, että pelkkä kiitollisuusharjoitus riittäisi pelkojen voittamiseen. Ei todellakaan riitä.

Se on hyvä ponnistuslauta syvään päähän. Syvässä päässä on aito pelkojen kohtaaminen. Voi kuule, tiedän mistä puhun. Olen satoja kertoja istunut ja tärissyt, potenut fyysisiä kipuja, tuntenut tunteita kauhusta paniikkiin ja nauttinut pahan olon repimisestä sisälmyksiäni auki.

Ainoastaan kohtaamalla oikeasti ja raa’asti ne kaikki perkeleen pirut ja demonit, mitä sieltä sisältä löytyy, on se tie vapaampaan elämään.

Pelot evät tietenkään haihdu mihinkään, vaan ne ovat edelleen siellä missä aikaisemmin. Pointti on vain siinä, että hyväksyy pelot täydellisesti ja antaa niille tilaa. Kun antaa tilaa kaikelle sille mitä on, on mahdollisuus “vapautua”.

Sanon tämän sen takia, koska oma kokemukseni on niin valtavan vahva omasta elämästäni sekä siitä, kun olen auttanut asiakkaitani tekemään saman. Jokainen asiakas puhuu samaa.

Jokainen asiakas sanoo AINA samaa…

Olen tehnyt oikean muutoksen, en ole enää sama ihminen.”

Juuri TÄMÄ on muutosvalmennusta


Kaikista ei ole tähän, koska ihmisiä pelottaa ja se on ihan ok.
Kaikkia meitä pelottaa.


Haluan sanoa tämän suoraan:
tilanne ei vaan koskaan muutu, jos ei itse muutu.

Menestyäksesi, sinun täytyy tehdä muutos. Muutos tuottaa kipua. Ilman kipua et pysty muuttumaan, vaan mieli hallitsee sinua ja et tule menestymään. Hallitse kipua niin tulet menestymään. / Joonas Harimaa / Muutosvalmentaja