Toisin kun yleinen uskomus toteaa, että olisi jokin tietty maaginen päivien määrä, jolloin uusi tapa muodostuu. Päivien määrällä ei ole merkitystä.
Miten pitkään menee, että uusi tapa muodostuu?
Tutkimukset ovat osoittaneet, että aivomme eivät laske päivien määrää vaan enemmänkin toistojen määrää. Kun olet saavuttanut tietyn toistomäärän ja ajan, jotka eivät kulje lineaarisesti – tapa on syntynyt. (1)
Tavan muodostumiseen liittyy ja sen toistamiseen liittyy myös vahvasti se, että kuinka ”toistettava” tapa on. Eli kuinka tavanomainen tapa tällä hetkellä on. Suomeksi tämä tarkoittaa sitä, että kuinka helppo tapaa on toistaa.
Tämähän käy hyvin järkeen, eikö niin? Jos haluat oppia uuden tavan, joudut aluksi hiukan miettimään, että miten homma toimii, jonka jälkeen tavasta muodostuu toimiva sekä automaattinen.
Saman olen huomannut esimerkiksi nuorempana kun oli erilaisissa kesätöissä, en osannut tehdä asioita alkuun yhtään. Kunnes tietyn toistomäärän jälkeen huomasin, että toimin täysin ajattelematta koko asiaa ja tein työtehtäväni tehokkaasti ja täysin automaattisesti.
Tutkimuksissa on myös havaittu, että osa käyttäytymisestämme ei enää johdu sisäisistä tavoitteistamme tai motivaatiostamme.
Eli tavat toimivat automaattisesti ympäristömme vihjeisiin. Tämä on erittäin tärkeä osa, koska voimme muokata ympäristöämme ja käyttää itsekuriamme, jotta elämästämme tulisi haluttujen tapojen leikkikenttä. Tämä tarkoittaa sitä, että voit luoda itsellesi terveelliset sekä voittavat tavat, joiden avulla saavutat tavoitteesi automaattisesti.
New York Timesin tiedetoiminttaja Charles Duhigg on kirjoittanut loistavan kirjan nimeltään: The Power of Habit, jossa hän kertoo tunnetusta rottakokeesta, jossa rottien aivojen aktiivisuutta mitattiin erilaisissa ongelman ratkaisutilanteissa.
Kun rotille annettiin uusi haaste: labyrintti. Se vaati paljon keskittymistä, aivotyötä ja paneutumista. Rotat kuluttivat paljon kaloreita ja niiden aktiivisuustasot olivat aivan tapissa.
Kun he vihdoin pääsivät labyrintista ulos he olivat koko loppupäivän todella väsyneitä.
Kunnes keskimäärin 66 toiston jälkeen rotille syntyi tapa, jonka turvin he pääsivät labyrintista helposti lävitse. Rotat siis käytännössä muistivat reitin ja kulkivat labyrintin lävitse automaattisesti. (Kun aikaisemmin siihen meni paljon energiaa ja aivotyötä)
Tämä johti siihen, että suorituksen jälkeen rotat olivat virkeitä ja sitä kiinnosti kaikenlainen kiva toiminta, kuten muiden rottien kanssa paneskelu.
Miten tästä eteenpäin?
Sinulla on useampi eri vaihtoehto:
